Lentokentältä hotellille päästyämme olimme tuskanhikisiä ja nälkäisiä. Viilennyimme hetken ilmastoidussa hotellihuoneessa ja lähdimme etsimään ravintolaa. Löysimme kalliita turistiravintoloita rannalta, mutta myös paikallisen ravintolan läheltä hotelliamme, josta tuli hetkessä suosikkimme. Söimme halvalla ja kävelimme rannalle terassille syömään kalliit jäätelöt, 20 000 rupia per pallo. Teimme myös pitkän kävelylenkin rannalla. Loppuillan löhöilimme hotellilla.

Seuraavana aamuna huomasimme, että aamupalamme tuodaan terassillemme, jossa nautimme sen raikkaassa (korjaan:polttavassa) aamuauringossa koristelähteen solinaa kuunnellessa. Kävelimme taas lähiympäristössä ja Jussi varasi itselleen sukellusretken. Nautimme myös virkistävästä sadekuurosta, jonka jälkeen aurinko alkoi paahtaa täydeltä terältä; paras sää uima-altaasta nauttimiseen. Uima-altaalla kelluessaan voi haistaa tropiikin kukkien makean tuoksun.

Seuraavan päivän Jussi vietti meren alla muunmuassa hylyn ja haiden seurassa. Itse pysyttelin hotellin uima-altaalla ja liian kuumuuden iskiessä hotellihuoneessa evakossa. Seuraavina päivinä matkustimme taksilla Kuta-beachille, Balin suosituimmalle rannalle, joka soveltuu hyvin surffaamiseen. Taksi maksoi noin viisi euroa suuntaansa. Aallot surffaamiseen olivat sopivan isoja, mutta kuitenkin tarpeeksi pieniä. Surffilaudan vuokraus maksoi noin kaksi euroa tunnilta. Tällä rannalla ei saanut olla hetkeäkään rauhassa. Odotellessani, kun Jussi surffasi, koko ajan joku yritti kaupitella jotakin. Olin myös kuullut etukäteen, että tällä rannalla on erinomaisen helppoa päästä eroon ylimääräisistä tavaroistaan. Niin sitten taas erään "ystävällisen" tyypin tullessa "kyseletvmään kuulumisia", aurinkolasit katosivat tennarien sisältä. Onneksi kaikki arvoesineet olivat koko ajan tarkan valvonnan alla suljetussa laukussa (olen ehkä ylivarovainen, mutta näköjään parempi niin, hassua tässä oli että katsoin äijää epäluuloisesti ja mietin siinä, että mitäköhän hän nyt yrittää varastaa). Aurinkolasit olivat maksaneet euron Kambodzassa, joten rahallinen menetys ei ollut suuri. Mutta tapaus todisti, että arvoesineistään kannattaa pitää hyvää huolta, ja että liian varovainen ei voi olla. Myös taksikuskit yrittävät huijata ehdottamalla viisinkertaisia hintoja matkasta, mutta onneksi tunnemme kuvion jo Bangkokista, ja otamme seuraavan taksin, ellei kuski suostu laittamaan mittaria päälle.

Ja ettei mene aivan valittamiseksi, niin yleisesti ottaen paikalliset ovat todella mukavia, esim. kaupan kassat rupattelevat kanssamme, kantaravintolamme tarjoilijat opettivat meille indonesiaa (suomalaisen helppo oppia sanoja, täällä aakkosetkin ovat länsimaisia), ja hotellin lähellä asuva mummo tervehtii meitä iloisesti.