Ubudista ajelimme yhteen Balin suosituimmista turistikohteista, Kuta Beachille. Löysimme erään matkailijan suositusten avulla mukavan hotellin läheltä rantaa trooppisella puutarhalla ja uima-altaalla. 

 

Kuta beach ei ole korkeiden aaltojen vuoksi useimmiten sopiva uimiseen, muta sitäkin parempi surffaamiseen. Siispä aikaa on kulutettu uima-altaalla makoillen, surffaten, kahvitellen ja ostoksia tehden. Täällä kului loppu Balilla jäljellä olevasta ajastamme.

 

Eräänä iltapäivänä nappasime kadulta taksin ja otimme suunnaksi saaren eteläisimmän kolkan, Uluwatun. Sinne ajoi noin tunnin. 

 

Perille päästyämme maksoimme kahden euron pääsylipun ja puimme yllemme lainasarongit polvet peittääksemme, sillä alueella oli temppeli, jossa pitää pukeutua säädyllisesti.

 

Taksikuski tuli oppaaksemme, ja otti pitkän puukepin käteensä apinoiden varalta. Paikka oli henkeäsalpaavan kaunis. Allamme oli 70 metrin jyrkänne laskeutuen pystysuoraan turkoosiin mereen, jossa oli kova aallokko.Kalkkikivijyrkänteellä oli tosiaan myös temppeli, mutta se ei tällä kertaa vetänyt vertoja luonnon muovaamille maisemille.

 

Apinoita näimme muutaman, mutta niitä on kuulemma vuorokaudenajasta riippuen valtavasti. Ja ovat kuulemma samanlaisia ketkuja kuin apinatemppelin serkkunsa, varastelevat silmälaseja, laukkuja, kameroita jne. Tavaransa saa vaihtokauppana takaisin joko ostamalla apinoille hedelmiä tai maksamalla muutaman tuhat rupiaa temppelin henkilökunnalle. Hyvin ovat apinansa kouluttaneet... :)

 

Vaikka auringonlasku on Uluwatussa kuulemma koko Balin kaunein, emme jaksaneet jäädä kahdeksi tunniksi sitä odottelemaan, vaan hurautimme samalla taksilla takaisin Kuta Beachille. Maksoime taksikuskille tunnin odottelusta ja opastuksesta kaksi ja puoli euroa. Ei paha.