Venematka Gileiltä takaisin Balille ei ollut yhtä mukava ja tasainen kuin toiseen suuntaan mentäessä. Merenkäynti oli kovaa ja en ole ikinä nähnyt sivusuunnassa niin leveitä aaltoja. Aallot hakkasivat venettä ja vettä tuli ikkunoista veneen sisälle asti. Onneksi kummallakaan meistä ei ole taipumusta merisairauteen. Katselimme mustia, uhkaavia pilviä ja toivoin, että olisimme pian perillä. Kaiken huippu oli, kun Jussi huomasi taivaalla mustan pilven alla pyörteen/syklonin. Tässä vaiheessa oli onneksi jo maata näkyvissä ja katselin ihastuneena pohjoisen Balin mustahiekkaista, tuliperäistä rantaa.

Pääsimme turvallisesti maihin ja otimme autokyydin Balin sisämaahan, vuoristoiseen Ubudiin. Ubudia voisi ehkä parhaiten kuvailla sanalla hippi- tai taiteilijakylä. Ubudissa asuu suurin osa Balin käsityöläisistä. Löytyy taidemaalareita, puunkaivertajia, keramiikkatyöläisiä, koruntekijöitä, nahka- ja hopeaseppiä jne. Kaduilla tekisi mieli ottaa koko ajan valokuvia kaikkialta, sillä kadut ovat täynnä patsaita, trooppisia kukka-asetelmia, koristeellisia portteja ja pikkuisia sivukujia, suihkulähteitä, kukkalampia jne. Kaikkialla tuoksuu makeat suitsukkeet ja joka paikassa kaikuu instrumentaalinen ns.pilipali-, hippimusiikki. Kauppojen ja ravintoloiden sisustukset ovat tarkkaan harkittuja ja niiden kauniita yksityiskohtia voisi katsella loputtomiin kyllästymättä. Ravintoloissa oli myynnissä orgaanista ja terveellistä (ja hyvin tuoretta) hyvin maukasta ruokaa sekä terveysmehuja. Aikaa sai kulumaan yksinkertaisesti vain kuljeskelemalla kaduilla ja istumalla eri ravintoloissa kahvilla tai syömässä. Ostosmahdollisuuksia etenkin sisustukseen oli valtavasti ja erittäin edullisesti.

Ubudissa saimme vuorotellen nauttia kaatosateesta ja polttavasta auringonpaisteesta joka päivä. Lisäksi kävimme apinametsässä ja paikallisilla markkinoilla, jossa sai todenteolla tinkiä.Kävelimme erään vaatekojun ohi, jossa satuin näkemään hienot housut. Myyjä huomasi sen, ja kertoi hinnan olevan hyvä, vain 250 000, mutta ilmoitti, että tinkiä saisi. Tinkimisprosessin jälkeen ilmoitin viimeiseksi hinnakseni 40 000(3 euroa), ja lähdimme kävelemään pois kojulta. Myyjä tarrasi käteeni ja sain uudet housut 40 000:lla rupialla. Tällaista on normaali kaupankäynti täälläpäin maailmaa. Myyjä toivotti vielä minulle onnea ja siveli itse rahoilla myyntitavaroitaan. Balilaiset ovat kovin taikauskoisia, ja tästä esimerkkinä ostin suitsukkeet erittäin halvalla hinnalla, koska myyjä uskoo päivän ensimmäisten kauppojen tuovan hyvää myyntionnea koko päiväksi, jos ensimmäinen asiakas on tyytyväinen. Lisäksi ostin markkinoilta muun muassa käsityötä olevia pieniä maalauksia.